Kahvin taikaa
– Suomalaiset kahvin lumoissa

Suomalaiset ovat nauttineet kahvia 1720-luvulta lähtien. Alkuun sitä pidettiin ylellisyytenä, mutta jo 1800-luvun lopulla kahvia juotiin yleisesti lähes jokaisessa talossa. Nykyään Suomi on kahvijuomisen kärkimaita ja suomalaiset nauttivat kahvia noin kymmenen kiloa henkilöä kohden.

Kahvittelu 1920- ja 1930-luvuilla

Kahvia ostettiin alkuun raakoina kahvipapuina, jotka kotona ensin paahdettiin brännärillä (prännäri, rännäli) ja sitten jauhettiin kahvimyllyssä. 1900-luvun alussa Gustav Paulig keksi paahtaa kahvin valmiiksi ja näin alkoi kahvin teollinen valmistus. 1920-luvun lopulla paahdettua kahvia myytiin jo raakakahvia enemmän. Paahtimot kehittivät tämän päivän kahvittelijoillekin tuttuja kahvisekoituksia ja -merkkejä, kuten Juhla Mokka, Presidentti ja Kulta Katriina.
Millaisia kahvimuistoja sinulla on?
Vastajauhetun kahvin tuoksu ja kahvimyllyn ääni lienevät tuttuja?
Miten kahvia ostettiin sinun lapsuudessasi ja nuoruudessasi?
Ehkä kävit kaupassa, jossa pavut valittiin itse ja kauppias jauhoi ne pussiin? Jos vierailit siirtomaatavarakaupassa, saatoit nauttia kahvin, teen, mausteiden ja hedelmien huumaavista tuoksuista.

1930-luvulla suomalaisten kahvinjuonti lähestyi maailman kärkeä. Maaseudulla päivä käynnistyi kahvilla ja sitä nautittiin useita kertoja päivässä. Kahvi saattoi jopa korvata jokin päivän aterioista. Kahvinporoja ei heitetty pannusta pois, vaan niistä keitettiin vielä sumppi. Vehnäsen tarjoamisesta kahvin kanssa tuli maan tapa. Kaupungeissa tarjottiin jopa kakkuja, ja tältä ajalta on peräisin Ellen Svinhufvudin mukaan nimetty mantelipohjista ja kahvinmakuisesta kreemistä valmistettu kakku.

: Isänmaallisen Kansanliikkeen kahvia pakataan. (Kuva: Matilainen Arvi (2), 1935. Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma.)

: Helsinkiläinen siirtomaatavarakauppa. (Kuva: Pietinen. 1934. Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma, Pietisen kuvakokoelma)

: Interiöörikuva: Kytäjän Osuuskauppa, noin. 1930-luku. Osuuskaupan tiskin takana kaksi valkoisiin takkeihin pukeutunutta myyjää palvelemassa kahta asiakasta (poika ja nuori mies). Palvelutiskillä mm. kahvia suurikokoisessa purkissa ja vaaka tuotteiden punnitusta varten. (Kuva: Hyvinkään kaupunginmuseo, Aulis Saviahon kokoelma)

: J.F.NURMI Helsinki Pengerkatu 18, Pengerkatu 22 Kalevankatu 42, Pauligin Juhla Sekoitus -kahvin mainos. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 1930-luku)

: Pakkaustekniikka kehittyi ja yhä useampi osti kahvipapunsa valmiiksi paahdettuna ja pakattuna. Etualan Kahvikulta ja Paula paketit ovat 1920-luvulta, muut 1930-luvulta. (Kuva: Kirsi Alastalo)

: Kahvimyllyt 30-40-luvulta. (Kuva: Muistipuisto 2018)

Kahvittelu 1940-luvulla

Sota-aika toi kahvin säännöstelyn, joka alkoi syksyllä 1939 ja jatkui koko 1940-luvun. Suomalaiset saivat ostaa kahvia aluksi neljänneskilon kuukaudessa. Aidon kahvin saatavuus tyrehtyi vähitellen ja tilalle keksittiin korvikkeita ja vastikkeita. Kaupassa myytiin korviketta, jossa oli alkuun 25 % kahvia ja loput esimerkiksi voikukanjuurta, lanttua, ohraa tai ruista. Myöhemmin tilalle tuli täysin kahviton vastike, joka sisälsi viljaa, sokerijuurikasta ja sikuria.
Suuri lehdistön seuraama tapahtuma oli ensimmäisen sodanjälkeisen kahvilastin lähteminen Brasiliasta kohti Suomea tammikuussa 1946. Rahtilaiva Herakles otettiin vastaan suurin joukoin Turun satamassa helmikuun 24 päivänä. Laiva toi pula-ajan keskelle toivoa tulevasta.

Pula-aika vaikutti myös kahvipannuihin. Kuparin puute ja lainsäädännön vaatimukset lopettivat kuparisten kahvipannujen taonnan. Tilalle tulivat teolliset alumiinipannut.
Millaisella kahvipannulla lapsuudenkodissasi keitettiin kahvia?
Keitettiinkö teillä korviketta tai vastiketta?
Muistatko mistä se oli tehty?

: Kahvinkorvikkeessa oli 25% kahvia ja sen lisäksi käytettiin viljaa, usein ohraa tai ruista. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.)

: Kahvinvastikkeet eivät sisältäneet yhtään kahvia, vaan niitä valmistettiin muun muassa voikukanjuurista, sokerijuurikkaasta ja viljasta. (Kuva: Kirsi Alastalo.)

: 1940-luvulla käytettiin perinteisiä kuparista tehtyjä kahvipannuja. Ison kainuulaisperheen pannussa on torakkaluukku. (Kuva: Muistipuisto 2018.)

: Pienen kuparipannu on tinattu sisäpuolelta, sillä kupari on myrkyllistä. Talosta taloon kierteli tinureita, jotka tinasivat pannuja ammatikseen. (Kuva: Muistipuisto 2018.)

: Kuparipannut väistyivät halvempien tehdasvalmisteisten alumiinisten pannujen tieltä. (Kuva: Muistipuisto 2018.)

: Lasten alumiininen kahvipannu 1950-luvulta. (Kuva: Muistipuisto, 2018)

Kahvinkorviketta saatiin esimerkiksi sekoittamalla 4/5 sikurijauhetta ja 1/5 kahvia. Monen mielestä korvike maistui laihalle kahville. Kahvitonta vastiketta voi valmistaa esimerkiksi Kotiliedessä 25.11.2007 julkaistun ohjeen mukaan seuraavasti:

Tarvikkeet:
1/3 rukiinjyviä,
2/3 vehnänjyviä, vähän voita.
Keitä jyvät pelkässä vedessä pehmeiksi. Kaada vesi pois ja lisää vähän voita. Sekoita. Jäähdytä jyvät.

Levitä jyvät leivinpaperin päälle uunipannuun 0,5-1 senttiä paksuksi kerrokseksi Keitä ja paahda uunissa 200 asteessa. Sekoittele jyviä hyvin usein, kunnes ne ovat keskiruskeita, mutta älä päästä jyviä palamaan, muuten korvikkeesta tulee kitkerää.

Jauha korviketta kahvimyllyssä, mittaa korvikejauhetta vähintään 3 tl kuppia kohden ja keitä korvikkeesta ”kahvit”. Valitse keittämiseen iso pannu tai kattila, sillä korvikkeesta tulee paljon poroja. Korvikekahvia keitetään jonkin aikaa voimakkaasti kiehuen ja seisotetaan sitten hellan reunalla tai myssyn alla. Näin korvikkeesta irtoaa makua. Huolellisesti paahdetuista jyvistä tulee yllättävän hyvää vahvan mokkakahvin tyyppistä, kofeiinitonta juomaa.

Lähde: Kotiliesi, 25.11.2007, https://kotiliesi.fi/resepti/pula-ajan-kahvin-korvike/

Kahvittelu 1950-luvulla

Kahvin hintasäännöstely päättyi ja raakakahvin maahantuonti vapautui 1.3.1954. Suomaiset iloitsivat himoitun juoman vapautumisesta, mikä näkyi kahvin myynnin merkittävänä kasvuna. Kahvia juotiin yleisesti aamuisin, päivisin ja iltaisin. Sitä joivat mielellään myös lapset ja nuoret.
Ehkä sinäkin olet juonut lapsena tai nuorena kahvia?

Suomalaiset arvostivat kahvia lähes 15 vuotta kestäneen säännöstelyn jälkeen. Kahvia pidettiin kalliina, mutta lähes jokaisella oli varaa kahviin, ainakin silloin tällöin. Kahvista tuli myös arvostettu lahja: kyläpaikan emäntä sai tervehdyksenä kahvipaketin ja onnekas bingovoittaja asteli kotiinsa kahvipaketin kanssa. Kahvista muodostui olennainen osa suomalaisten arkea ja juhlaa.

: Naiset kahvipöydässä. (Kuva: Poutvaara Matti, 2.7.1950. Museovirasto – Musketti, Kansantieteen kuvakokoelma.)

: Helsingin kauppatorilla kahvilla 1950-luvulla. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, valokuvaaja Kaarlo Lindberg.)

: Turun Lentoaseman ravintola; asiakas maksamassa työntekijälle ravintolassa vuonna 1955. (Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo, valokuvat)

: Naisia kahvitauolla, seinällä tauluja. Helsinki, Hämeentie 11–13 (Kuva: Elannon kokoelma, 1950–1959. Helsingin kaupunginmuseo).

Kahvittelua 1960-luvulla

Kahvi oli oleellinen osa arkea. Sitä juotiin jo lähes 10 kiloa henkeä kohden. Kahvipakkaukset muuttuivat, kun Paulig otti käyttöönsä kahvin tyhjiö- eli vakuumipakkaukset. Niiden sisäpussina käytettiin yhdysvaltalaisen avaruustutkimuksen yhteydessä keksittyä muovimateriaalia, joka säilytti kahvin aromit. Valmiiksi jauhettu kahvi yleistyi. Myös Arabian tehtaiden kahvikupit heijastelivat yhteiskunnallista muutosta ja ajan henkeä aiempaa voimakkaampine väreineen ja kuvioineen.
Millaisia kahvikuppeja oli kotonasi 1960-luvulla?
Entä minkälainen oli oma suosikkikuppisi?

: Pauligin Juhlamokka-kahvin maistiaiset Mikonpuodissa Helsingissä 1960-luvulla. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.)

: Monessa kodissa keitettiin kahvia 1960-luvulla Pehtoorin kahvipannussa. (Kuva: Kirsi Alastalo.)

: Costarica kahvin kolmiulotteinen mainospahvi 1960-luvulla. (Kuva: Turun museokeskus, Esinekokoelma.)

: Ajan henki näkyi myös kuppien koristeissa. Raija Uosikkisen käsialaa olivat näiden Emilia sarjan kaakaokuppien koristeet. Emiliaa valmistettiin 1950- ja 1960 -luvuilla. (Kuva: Muistipuisto.)

: 1960-luvu muotokieli näkyi Kaj Franckin suunnittelemissa ja Raija Uosikkisen koristelemissa Ali-kahvikupeissa, joita painettiin sinisenä vuosina 1965-1974 ja ruskeana vuosina 1965-1970. (Kuva: Muistipuisto)

: 1960-luvun lopulta ovat myös Raija Uosikkisen Asta-sarjan koristeet. (Kuva: Muistipuisto)

: Arabian ajaton Pirtti-sarjassa oli Raija Uosikkisen maalaama koriste, jota Arabia käytti vuosina 1969-1985. Astiat ovat nyt uuninkestävää kivitavaraa. (Kuva: Muistipuisto)

Kahvittelua 1970-luvulla

Pauligin kahvipaahtimo juhli 100-vuotista taivaltaan vuonna 1976 muun muassa tuomalla markkinoille kultasomisteisen peltisen kahvipurkin. (Kuva: Muistipuisto)

Suomalaiset suosivat pannukahvia aina 1970-luvulle asti. Tunnettuja kahvimerkkejä olivat muun muassa Juhla Mokka, Kulta Katriina, Presidentti, Costa Rica, Columbia ja Saludo, josta tuli pääkaupunkiseudun Elanto-myymälöiden hittituote.

Sähkökäyttöisten kahvinkeittimet ilmestyivät keittiöihin jääkaapin, pakastimen ja hiljalleen yleistyvän astianpesukoneen kanssa. Äänekkäiden kahvinkeittimien hinta laski, jolloin kaikkien oli mahdollista hankkia tämä kahvinkeiton mullistava laite.
Milloin sinun kotiisi ilmestyi kahvinkeitin?

Keittiöiden riemunkirjavaa värimaailmaa noudattaen myös keittimiä sai värillisinä.
Minkä värinen perheesi keitin oli?
Kahvikeittimen porinan muistanet yhä?

: Monesta kodista löytyi vielä uusien muovisten suodattimien sijaan vielä metalliset suodattimet. (Kuva. Muistipuisto.)

: Kahvinkeitin Moulinex Cafetiére electrique, jota valmistettiin vuosina 1970–1979. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.)

: Kahvinkeittimet yleistyivät 1970-luvulla. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.)

: Kahvia keitettiin myös erivärisissä emalipannuissa, kuten Raija Uosikkisen Finel Orient pannussa. Kahvinautinnon kruunasi Arabian valmistama ja Göran Bäckin suunnittelema kahvikuppi. (Kuva: Muistipuisto)

: Suodatinkahvi oli suosittua 1970-luvulla. (Kuva: Kirsi Alastalo.)

Lähteet

Kahvin historia. Kahvi- ja paahtimoyhdistys Kahvi.fi. http://www.kahvi.fi/kahvin-historia.html ›

125 vuotta nautinnollisia hetkiä. Pa12ulig. Paulig Group Oy, 2001.