Mökkimuistoja menneiltä vuosikymmeniltä

Suomalaisten sanotaan olevan mökkikansaa ja Maa- ja metsätalousministeriön Mökkibarometrin valossa näin onkin. Suomessa on 600 000 kesämökkiä ja muuta vapaa-ajan asuntoa, joissa käy 2,4 miljoonaa säännöllistä mökkeilijää. Vuodessa mökkipäiviä kertyy keskimääriin 79, eikä suunta näytä olevan vähenemään päin.

Mökkeilyn lisäksi suomalaiset ovat melkoinen saunakansa. Kotisaunojen ohella saunat kuuluvat vapaa-ajan asuntojen vakiovarusteisiin.

Kuulutko sinä mökkeilijöihin?
Jos olet mökki-ihminen, niin mikä sinua viehättää mökkeilyssä?
Kuuluuko saunominen mökkiarkeesi?

Saari mökkeineen järvimaisemassa. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma, kuvaaja Teuvo Kanerva)

Huviloista mökkeihin

Kesäasuntojen historia juontaa juurensa 1800-luvun loppuun, jolloin varakkaat kaupunkilaiset vetäytyivät koristeellisille huviloillensa kesän viettoon. Vuosina 1917–1918 rakennettiin ensimmäiset siirtolapuutarhat kaupunkien työväestölle. Pienet mökit sijaitsivat puutarha- ja viljelypalstojen yhteydessä, ja näissä keitaissa kasvatettiin ruokaa ja nautittiin vapaapäivistä.

Maailmansotien välinen talouskasvu nelinkertaisti huviloiden määrän kahdessa vuosikymmenessä. Maaseudun varakkaat perheet kiinnostuivat kesäasunnoista, minkä lisäksi maalta kaupunkeihin muuttaneet kaipasivat maalle. Vuonna 1940 Suomessa oli jo yli 20 000 kesäasuntoa, jotka parantuneiden kulkuyhteyksien myötä sijaitsivat aiempaa kauempana.

Kesäasuntojen yleistyminen yksinkertaisti rakennuskantaa. Sisätiloissa arvostettiin yksinkertaisuutta ja käytännöllisyyttä. Ulkona oltiin paljon ja puutarhan antimet olivat merkittävä osa perheen ruokataloutta.

Millaisessa paikassa sinä haluaisit viettää kesää?
Vietitkö lapsena kesälomia mökillä, huvilalla tai siirtolapuutarhassa?
Millaisia muistoja sinulla on lapsuuden ja nuoruuden kesistä?
Millaisia kesän tuoksuja ja makuja oli lapsuudessasi?

Huviloista mökkeihin

: Luvia Grönvallin huvila, joka oli puurakenteinen avokuistinen kaksikerroksinen puuleikkauksin koristettu huvilarakennus. Katon oikeassa reunassa pyöreä torni. (Kuva: Satakunnan Museo, kuvaaja Kustaa Emil Klint, 1920–1939)

: Lepopirtin huvila Siuntiossa, joka on alun perin rakennettu vuonna 1918. Huvilaa on remontoitu ajan saatossa. (Kuva: Miina Sillanpään Säätiö)

: Lepopirtin vieraat auttoivat mielellään heinänteossa. Kuva: Miina Sillanpään Säätiö)

: Lepopirtin lomalaiset keräävät käpyjä talkoilla vuonna 1924. (Kuva: Miina Sillanpään Säätiö)

: Rehtori Setkäsen kesähuvila. Perämaa, Salmi. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Mauri Terho)

: Gunnar Asplundin kesämökin ruokailutila. Stennäs, 1937. (Kuva: Arkkitehtuurin historian opetusdiat, Erik Gunnar Asplund. Aalto-yliopiston kuvatietokanta Raami)

: Herttoniemen siirtolapuutarhan mökki puutarhoineen. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Pietinen Aarne Oy)

: Tahvo Tornin omatekoinen mökkiasumus Kaitajärven rannalla kesällä 1911. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja A. O. Väisänen)

Koko kansan mökkeily

Kesämökkien suosio jatkoi nousuaan 1950- ja 1960-luvuilla ja vuonna 1962 niitä oli yli 100 000. Reilu puolet mökkeilijöistä oli kaupunkilaisia ja myös muiden mökki-into lisääntyi. Mökkeilystä tuli hiljalleen koko kansan vapaa-ajanviettotapa, etenkin kun alkuun kelpasi vaatimattomampikin mökki, viikonloppumaja tai teltta. Jos omaa mökkiä ei ollut, kyläiltiin sukulaisten ja tuttavien mökillä. Mökille pääsi yhä useammin omalla autolla.

Mökkeilyn suosiota edisti kaksi tekijää. Ensimmäinen oli kaupunkeihin muuttaneiden kaipuu takaisin juurilleen ja luontoon. Toiseksi 1960-luvun lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon, mikä lisäsi vapaa-aikaa. Lauantaivapaiden myötä kesämökeillä vietettiin kesälomien lisäksi myös pidempiä viikonloppuja.
Mökkeilyltä odotettiin kaupunkilaiselämän vastapainoksi omaa rauhaa ja vapautta. Mökillä ei kuitenkaan oltu jouten, vaan ahkeroitiin monenlaisten askareiden parissa. Puutarhan hoito, marjastus, sienestys, kalastus sekä puiden kaato ja halkotyöt kuuluivat mökkiarkeen. Nikkarointia, uuden rakentamista ja vanhan korjaamista riitti. Lisäksi vesihuolto ja lämmitys vaativat oman aikansa.

Yle Areenan Suomalaiset kesämökkihöperöt -ohjelmasta voit kurkistaa 1960-luvun mökkeilyyn TÄSTÄ.

Millaisia mökkikokemuksia sinulla on?
Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen mökkeilystä?
Miten viisipäiväinen työviikko muutti sinun elämääsi?

Mökkeilyä

: Kesähuvila Ylöjärvellä. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Pekka Kyytinen, 1960–1963)

: Kesämökin savupiippua korjataan tulipalon varalta vuonna 1961. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Pekka Kyytinen)

: Soutuvene, kalastus, mies, kalastusvälineet. Mies Ala-Heikkilän rannassa, lähdössä Pääsaareen katiskapihdit mukanaan vuonna 1958. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Helmi Virtaranta)

: Ongella vuonna 1957. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Rácz István)

: Ongella Ikaalisissa vuonna 1964. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Matti Poutvaara)

: Mies ja nainen pienen mökin pihalla Kivinokan syksyisellä kesämaja-alueella vuonna 1970. Etualalla syksyn satoa. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Simo Rista)

: Tikanheittoa ja auringonottoa mökillä. Kyseessä ilmeisesti väliaikainen ns. pahvimökki vuokra-alueella. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Rácz István)

: Nainen valmistaa ruokaa nuotiolla 1950-luvulla. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Matti Mäntynen)

: Pihlajasaari, Elannon konttorihenkilökunnan kesähuvila. Nainen lukee pöydän ääressä 1950-luvulla. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo)

: Telttailua leirintäalueella Jyväskylässä. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma, kuvaaja Matti Poutvaara)

: Telttailijoita ja auringonottajia. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma, kuvaaja Teuvo Kanerva, 1965–1979)

Mökeistä vapaa-ajan asunnoiksi

1970- ja 1980-luvuilla kesämökkien määrä jatkoi reipasta kasvuaan. Uusien kesämökien rakentaminen oli huipussaan ja parhaimmillaan niitä rakennettiin jopa 10 000 vuodessa. Maaseudun tyhjenemisen myöstä vanhoja asuinrakennuksia muutettiin mökkikäyttöön, joita kutsuttiin mummon- tai kuivanmaan mökeiksi.

Kesämökkeillä viihdyttiin aiempaa enemmän. Mökeistä tuli hiljalleen vapaa-ajan asuntoja, joista haettiin luontoyhteyttä, rauhaa ja vapautta toimia kuten itse tahtoo periaatteella ”oma tupa, oma lupa”. Aiempien vuosikymmenten vaatimattoman mökkielämän sijaan rakennuksilta toivottiin enemmän tilaa ja parempaa varustelutasoa. Sähköjen vetäminen vapaa-ajanasunnoille yleistyi, minkä helpotti monia askareita ruuan laitosta aina siivoamiseen. Sähköt toivat tärkeät uutiset televisioon vanhan patteriradion sijaan. Enää ei myöskään tarvinnut lukea kynttilän tai taskulampun lepattavassa valossa.

Millaisia askareita sinun mökkeilyysi on kuulunut?
Millaisista asioista nautit mökillä?
Millaiset askareet eivät olleet kiinnostavia?

Kovasten mökkimuistoja 1970- ja 1980 -luvuilta

: Perheen ensimmäinen mökki valmistui vuonna 1972 Lammasjärven rannalle. Pieni saunatupa rakennettiin pyöröhirrestä ja lämmönlähteenä olivat avotakka ja kiuas. (Kuva: Muistipuisto)

: 1970-luvun puolivälissä rakennettiin ajan hengen mukainen lautarakenteinen mökki, jossa vietettiin aiempaa pidempiä aikoja. Rakennuksen viereen perustettiin kasvimaa, josta saatiin perunoita ja porkkanoita. (Kuva: Muistipuisto)

: Kesämökille ajettiin omalla autolla. Sähköt helpottivat mökkiarkea. Lämpöä saatiin pattereista, kynttilät vaihtuivat sähkövaloon ja mustavalkoinen televisio sai kunniapaikan olohuoneen nurkasta. Autonkin sai kätevästi imuroitua mökillä. (Kuva: Muistipuisto)

: Kaunista kesäpäivää vietettiin huoltohommissa. Tässä kukkapenkin kehikko saa uuden kyllästepinnan. Taustan mansikkamaa palkitsi hoitajansa makeilla marjoilla heinäkuun puolivälistä alkaen. (Kuva: Muistipuisto)

: Kalastus kuului perheen miesväen harrastuksiin. Kainuun rikkaat kalavedet tarjosivat parastaan, olipa kyse kalastuksesta verkoilla, uistellen tai virveliä koskella heittäen. (Kuva: Muistipuisto)

Sauna kruunaa mökkipäivän

Kun mökkipäivä kääntyi iltaan, oli aika lämmittää sauna. Saunaan oli jo hyvissä ajoin kannettu vedet ja puut sekä tehty rauduskoivusta vasta tai vihta. Saunan lämpö pudisti ja helli koko kehoa. Saunan jälkeen maistui makkara, joka hautui kiukaalla tai paisettiin takassa, nuotiolla tai grillissä.

Millaisia saunakokemuksia sinulla on?
Millaisia saunatapoja perheessäsi on ollut?
Paistettiinko teilläkin makkaraa? Entä missä sitä paistettiin?
Kenties kahvit ja pulla kuuluivat saunaperinteeseen makkaran sijaan?

Saunan lämmössä

: Lapsi saunassa vuonna 1961. (Kuva: Kuva: Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma, kuvaaja Rácz István)

: Naisia ja tyttöjä tynnyrisaunassa. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Pekka Kyytinen)

: Naisia takkahuoneessa saunan jälkeen Hotelli Laajavuoressa. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma, kuvaaja Bonin Volker von)

: Vihdontaa saunassa vuonna 1967 Saarijärvellä. (Kuva: Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Matti Poutvaara)

: Seurue saunamökin kuistilla 1960-luvulla. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Juha Jernvall)

Lähteet

Mökkibarometri 2016. Saaristoasiain neuvottelukunta Maa‐ ja metsätalousministeriö.

Huvilaomistuksesta koko kansan mökkeilyyn. Tilastokeskus 18.6.2007. https://www.stat.fi/tup/suomi90/kesakuu.html

Kesämökki – suomalainen onnela. Yle Elävä arkisto
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/22/kesamokki-suomalainen-onnela