Leipä miehen tiellä pitää -Ruokamuistoja menneiltä vuosikymmeniltä

Perhe ruokailemassa Saarijärvellä. (Kuva Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Matti Poutvaara)

Suomalaiskotien ruoka ja ruokatavat elävät ajassa. Yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet siihen, mitä ja miten paljon syödään, mutta myös miten, milloin ja missä syödään.

Millaisia ruokamuistoja sinulla on?
Mikä oli esimerkiksi lempiruokasi lapsena?
Miltä se tuoksui ja maistui?
Millaisia ruokaperinteitä perheelläsi oli?

1920- ja 1930-luvut

Ruokaa kunnioitettiin ja hyvät ruokatavat, kuten ruuasta kiittäminen vakiintuvat. Perheet söivät yhdessä ja pöydässä käyttäydyttiin asianmukaisesti ja metelöimättä. Ruokailijat käyttivät haarukkaa, veistä, lusikkaa ja lautasta niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Lusikan ja puukon käyttämistä ruokailuvälineinä pidettiin jo vanhanaikaisena.

1930-luvun lama tai pula-aika, kuten sitä Suomessa kutsuttiin, koetteli erityisesti kaupunkilaisia. Vuonna 1925 syntynyt helsinkiläinen Evald muisteli, että äiti valmisti yhden talven ajan vain punajuuria eri muodoissaan, sillä muuta ei ollut kaupoista saatavilla. Pula-ajan päätyttyä kansa nauttii voista, juustosta ja lihasta.

Peruna ja leipä kuuluivat jokaisen ruokapöytään, mutta vihannekset eivät olleet vakiinnuttaneet asemaansa koko kansan keskuudessa. Keitot, laatikkoruuat, lihakastikkeet, puurot ja vellit olivat suosittuja. Perheenemännät valmistivat puuhellalla ja -uunissa muun muassa herne-, liha- ja kalakeittoa, tillilihaa, läskisoosia, lihapullia, nakkikastiketta ja kaalikääryleitä. Ensimmäiset banaanit, appelsiinit ja viinirypäleet ilmestyivät kauppoihin.

Mitä hedelmiä sai kaupasta, kun olit lapsi ja nuori?
Piditkö hedelmistä ja oliko sinulla suosikki hedelmää?
Vai söitkö mieluummin esimerkiksi voileipää?

Ruokamuistoja maalta ja kaupungista

: Salmilainen perhe ruokailemassa 1930-luvulla. (Kuva Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma, kuvaaja Pietinen)

: Perhe ruokailemassa Harmoisten kylässä Kuhmoisissa vuonna 1938. (Kuva Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma, kuvaaja Pietinen, 1938)

: Professori Seth Wichmann perheineen ruokapöydässä. (Kuva Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma, kuvaaja Aarne Pietinen, 1938)

: Elannon vasta avattu liha- ja leikkelemyymälän n:o 43 lihaosasto Helsingissä vuonna 1932. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo)

: Omenia lajitellaan ja pakataan todennäköisesti Elannon keskusvarastossa Helsingissä. Kuva (Helsingin kaupunginmuseo)

: Naiset valmistavat mämmiä 1930-luvun alussa. Mämmiin laitettiin vettä, ruismaltaita ja -jauhoja sekä suolaa. (Kuva Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma, kuvaaja Pietinen)

: Marttojen keittokurssi rouva Aili Wessbergin luona 1920-luvulla. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo)

1940-luku

1940-lukua leimasi elintarvikkeiden säännöstely. Ostokortti tarvittiin kahvin, sokerin, viljan, voin, maidon ja muiden maitotuotteiden sekä lihan ostamiseen. Perunan säännöstely alkoi kesällä 1942. Pahin elintarvikepula väistyi vähitellen 1940-luvun loppuun mennessä.

Pula-ajan ruokavalion perustan muodosti peruna, jonka kulutus kolminkertaistui. Erilaiset perunaruuat, kuten maitoperunat, perunavelli, perunapuuro ja perunakastike sekä perunoiden kanssa tarjottavat kastikkeet olivat olennainen osa ruokavaliota. Elintarvikkeille keksittiin lukuisia korvikkeita. Sikuri korvasi kahvin lisäksi makeiset, lantuista tehtiin munkkeja ja punajuurista suklaata. Keittokirjoista löytyi ohjeita myös suomalaisen teen valmistamiseen vadelman-, mintun-, puolukan- ja pihlajanlehdistä siankärsäheinän ja ruusunmarjojen kera.

Omavaraisuus oli maaseudulla tärkeää. Karja-, maito- ja viljatalouden lisäksi kasvatettiin juureksia, kuten perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuurta ja naurista. Metsän antimia, kuten marjoja ja sieniä säilöttiin talven varalle aiempaa enemmän. Kun ruuasta oli pulaa, ei sen kanssa sopinut leikkiä. Kaikki mitä lautasella oli, piti syödä. Tyypillisiä ruokia perunaruokien lisäksi olivat kastikkeet, maksalaatikko, riistaruuat, keitot, sieniruuat ja pataruuat.
Millaisia ruokia söit lapsena ja nuorena?
Tuleeko mieleesi jokin erityinen suosikki?
Olitko reipas syömään vai istuitko lautasen äärellä pitkään muiden jälkeenkin?

Ruuan valmistusta

: Nainen valmistaa ruokaa 1940-luvun kaupunkilaiskeittiössä. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, 1940-luku, kuvaaja Väinö Kannisto)

: Nainen leipoo leipiä tuvassa, taustalla leivinuuni. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Väinö Kannisto, 1945)

: Kotitekoisen makkaran valmistusta. Huivipäinen nainen valmistaa makkaraa keittiössä. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Väinö Kannisto, 1940–1949)

: Nainen paistaa karjanlanpiirakoita Saarella. (Kuva Museovirasto – Musketti. Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Matti Poutvaara)

: Lotat valmistavat ruokaa sotainvalideille lokakuun viimeinen päivä vuonna 1940. (Kuva Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma, kuvaaja Viljo Pietinen, 31.10.1940)

: Naisia työskentelemässä elintarvikekeskuksen perunakuorimossa Helsingissä 1940-luvulla. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Foto Roos, 1940–1949)

: Tyttöjen ammattikoulun talousosaston oppilaat valmistavat ruokaa opetuskeittiössä. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Pietinen Aarne Oy, 1940–1949)

1950-luku

Ruokakulttuuri muuttui ja monipuolistui 1950-luvulla kaupungistumisen, naisten työssäkäynnin ja hyvinvoinnin kohoamisen myötä. Sokerin, lihan ja maitotaloustuotteiden kulutus kasvoi, mutta perunan ja leivän väheni. Jälkiruuat yleistyvät kiisselin ollessa suosikki.

Virvoitusjuomia, kuten Jaffaa ja Pommacia sai jälleen. Coca Cola rantautui Helsingin olympialaisten aikaan. Uusia mausteita, kuten curryä ilmestyi kauppoihin.
Milloin sinä joit ensimmäisen kolajuomasi?
Mitä pidit sen mausta?

Sähkön käyttöönotto ja kodinkoneet, kuten painekattila, pakastearkku, sähköliesi ja höyrymehustin muuttivat ruuanvalmistusta. Hiljalleen yleistyvän jääkaapin myötä tuoreen lihan ja kalan käyttäminen helpottui. Työssäkäyvät naiset saivat apua arjen ruokahuoltoon myös eineksistä ja säilykkeistä, kuten hernekeitosta, maksalaatikosta ja veriletuista. Tuoremehusta tuli hittituote.
Milloin sinä mahdoit juoda ensimmäisen tuoremehusi?
Mieleesi tulee varmasti sen pirteä ja ehkä vähän kirpeäkin maku?

Suosikkiruokia olivat yhä keitot, kuten herne-, kesä-, pinaatti-, liha- ja kalakeitto. Suosikkien joukosta löytyivät myös läskisoosi, tilliliha ja silakkalaatikko. Jauhelihasta valmistettiin kastiketta ja mureketta. Lenkkimakkarasta kirjoitettiin ensimmäistä kertaa ja sitä käytettiin keittoihin sekä kastikkeisiin. Pullia ja leivonnaisia leivottiin lauantaisin.

Puuroista kolajuomiin

: Herkkukori, johon on aseteltu hedelmiä, Fazerin makeisia ja Elannon limonadia 1950-luvulla. Kuva Helsingin kaupunginmuseo, Elannon kuvakokoelma)

: Juomamainos XV Olympiakisojen kisaoppaasta vuodelta 1952. (Kuva Muistipuisto 2019)

: Ruokapöytä joulun aikaan vuonna 1957. Pöydällä on joulukinkku, kuorittuja perunoita ja sillivalikoima. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Matti Mäntynen, 1957)

: Elannon ravintolat mainostivat XV Olympiakisojen kisaoppaassa, etteivät ne peri palvelumaksuja. (Kuva Muistipuisto 2019)

: Tyttö juo Hartwallin Jaffa-limonadia. Mainoskuva vuodelta 1957. (Kuva Museovirasto – Musketti. Historian kuvakokoelma)

: Ruokien koemaistamista vuonna 1957. (Kuva Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma)

: Kaksi lasta syömässä Elannon kesäsiirtolassa Sompasaaressa 1950-luvun alussa. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Eino Heinonen)

1960-luku

Ruokakulttuuri muuttui ripeästi. Naiset kävivät enenevässä määrin töissä, mikä vaikutti arkiruokailuun. Pakasteiden ja puolivalmisteiden kysyntä kasvoi. Peruna sai tehdä tilaa makaronille ja riisille. Tottumattomien emäntien avuksi keittokirjat esittelivät monipuolisia ruokalistoja, joista alla esimerkkinä keskiviikon ruokalista Keittotaito-kirjan vuoden 1962 painoksesta.

Aamupala:

Tuoremehua, kauravelli tai grahamvelli edellisen päivän puurosta, munavoileipää, maitoa, kahvia tai teetä.

Aamiainen (nykyisin lounas):
Keitetty kala tai keitetty suolakala, perunoita, pinaattikastike. Jälkiruokana aprikoosikeitto ja korppuja.

Päivällinen:
Lanttu-sianlihapata ja suolakurkkua. Jälkiruokana maitokiisseli.

Suomalaisilla oli ensimmäistä kertaa varaa syödä liikaa. Rasvan kulutus oli huipussaan 1960-luvun alkupuolella, jolloin suomalaiset söivät rasvaa reilut 22 kiloa henkeä kohti vuodessa. Rasvan kulutukseen puututtiin terveysvalistuksella, joka toi aterioille juuresraasteet sekä vihannes- ja hedelmäsalaatit. Uudet vihannekset, kuten paprika, ilmestyivät kauppoihin.
Mitä uusia vihanneksia löytyi perheesi ruokapöydästä 1960-luvulla?

Suomalaisten suosikiksi nousi pitoruokana tutuksi tullut makaronilaatikko, johon nyt lisättiin jauhelihaa. Arkiruoka syntyi nopeasti makkarasta ja jauhelihasta. Perinteinen läskisoosi korvautui jauheliha- ja makkarakastikkeilla. Myös broilerilla herkuttelu alkoi, tosin alkuun varakkaimmissa kodeissa. Suomen ensimmäinen pizzaravintola avattiin Haminaan vappuna vuonna 1961 ja toinen Lappeenrantaan vuonna 1964.
1960-luvulla maitoa hankittiin irtomaitona omaan astiaan tai valmiiksi pakattuna ruskeissa lasipulloissa. Vuosikymmenen loppupuolella lopetettiin maidon pakkaaminen lasipulloihin ja kokeiltiin maidon myyntiä esimerkiksi pusseissa.
Millaisia kokemuksia sinulla on maitopulloista ja -pusseista?
Muistatko miltä kylmä maitopussi tuntui kädessä? Ja miten helposti pussit menivätkään rikki! Perheenäidit taisivat kiitellä, kun vuotavat pussit vaihtuivat tiiviisiin kartonkipakkauksiin.

Ruokaa arkeen ja juhlaan

: Nainen syöttää pientä lasta keittiön pöydän ääressä 1960-luvulla. Etualalla on lasipurkki, jossa on kala. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Juha Jernvall)

: Ravintola Kluuvin arkinen voileipäpöytä vuonna 1960. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo)

: Karjalaisen osakunnan vuosijuhlat 1960-luvulla. Kuvassa on yhden pöydän seurue, joka on juhlavaatteissa ja ihmisillä on edessään kattaus. Tarjoilija ojentaa valkeaa keittolautasta. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo)

: Kuva Peipohjan ammattikoulun ruokalasta 1960-luvulla. Opiskelijat ja opettajat syövät pöytien ääressä hernekeittoa. (Kuva Satakunnan Museo, Kuvakokoelma, kuvaaja Raimo Seppälä)

: Suoraseinäistä kattilaa muistuttava mehustin, jossa on lisäksi alinna vesisäiliönä toimiva kahvallinen alumiiniosa vuodelta 1961. Muuten mehustin on vaaleansinistä emalia. Sivuilla on kulmikkaan kahvat. Päälle painettava kansi on kuperahko ja sen keskellä on kaareva kahva. (Kuva Satakunnan Museo, Esinekokoelma)

: Pakkaus, Winner Raavasta Nötkött. Vuodelta 1960 oleva säilyketölkki sisältää karkeaksi paloiteltua raavaanlihaa omassa liemessään. OTK Tampere, 1960. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo)

: Lempi Kangas laittamassa säilykkeestä ruokaa Ähtärin Myllymäellä. (Kuva Museovirasto – Musketti, Kansantieteen kuvakokoelma, kuvaaja Pekka Kyytinen, 1960–1969)

1970-luku

1970-luvulla pullan korvasi aamupalalla murot, jogurtti, viilit ja tuoremehu. Muutoin arvostettiin perinteisiä makuja ja suosittuja olivat helposti valmistuvat riisi, makaroni sekä jauheliha-, maksa- ja makkararuoat. Pyhänä oli aikaa valmistaa kokonaista broileria uunissa tai keittäen. Kiireiseen arkeen ja mökkiolosuhteisiin toivat oivan avun pakaste- ja valmisruoat, kuten säilykkeissä ja pusseissa olevat keitot ja kastikkeet. Kalaruuissa käytettiin pakastekalaa ja kirjolohta, joita tarjottiin perunoiden ja valko- tai kananmunakastikkeen kera. Väriä lautaselle toivat juuresraasteet ja pakasteena saatavat sekavihannekset. Lapset löysivät uuden suosikkinsa perunamuusista ja nakeista, jota ravintolan lasten listalla vastasivat ranskalaiset perunat ja nauravat nakit.

Suomalaiset matkustelivat aiempaa enemmän ja tutustuivat sitä kautta uusiin mausteisiin ja makuihin, kuten yrtteihin, pizzaan, pastaan ja hampurilaisiin. Uusista makuelämyksistä saattoi nauttia pizzerioissa, grilleissä ja etnisissä ravintoloissa, kuten kreikkalaisissa, espanjalaisissa, kiinalaisissa ja venäläisissä ravintoloissa. 1970-luvun puolivälissä aloittanut pikaruokaketju mullisti perinteistä ulkona syömisen kulttuuria.
Milloin sinä söit ensimmäisen pizzan tai hampurilaisen?
Oliko se Suomessa vai kenties ulkomailla?
Entä kävitkö usein ravintoloissa?
Millaista ruokaa ravintoloissa oli tarjolla?

Uusista vaikutteista huolimatta perinteiset maut ja tavat tehdä ruokaa pitivät pintansa. Suomalaisissa keittiöissä ja koulujen kotitaloustunneilla opeteltiin peltipizzan valmistamista kotimaisesti muunneltuna. Lämpimät voileivät, täytetyt paprikat, appelsiiniriisi ja keikauskakku kuuluivat myös kotien ja kotitaloustuntien valikoimaan. Vuonna 1973 käynnistynyt Pohjois-Karjala -projekti toi esille terveellisen ruoan merkityksen ja vuonna 1977 esitettiin ruokakolmio ja -ympyrä.

Syödään ulkona

: Katunäkymä. Arkkitehtitoimiston Grahn Hedman & Wasastjerna 1904 suunnittelema rakennus, jossa sijaitsi Pizzeria Davy’s. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Ilpo Forssén, 1978)

: Miehiä syömässä baarissa Kalliossa. Taustalla mekaaninen pajatso. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Simo Rista, noin 1970)

: Miehiä ruokalassa Ab Wärtsilä Oy:n telakalla. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Simo Rista, 1970)

: Sibeliuksenkatu toukokuussa 1970 Helsingin juhlaviikkojen aikaan. Mies ja kaksi naista istuvat penkillä syöden kanaa Grilli-auton kupeessa Sibeliuksen puistossa järjestetyn puistotapahtuman aikaan. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Simo Rista, 1970)

: Näkymä asiakastilaan Wimpyn hampurilaisravintolassa, Bulevardi 6, Helsinki. Ateriointitilan takaosassa on asiakkaita kahdessa pöydässä. Takaseinässä näkyy kuvia ravintolan annoksista. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Harri Ahola, 1972–1981)

: Nainen ostoksilla häkkihyllyjen keskellä Valintatalon myymälässä Arenan talossa Helsingissä vuonna 1970. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Eeva Rista, 1970)

: Lapset ruokailevat päiväkoti Kotilossa Helsingin Jakomäessä kasvattaja-aikuisen valvoessa vuonna 1981. (Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Stefan Bremer, 30.2.1981)

Lähteet

https://www.ruokatieto.fi/
Martta -lehti numero 5, 2017.