Vuorovaikutuksella virkeyttä
Testaa tietosi aiheesta
Testaa, mitä jo tiedät myönteisestä vuorovaikutuksesta ›
1. Vuorovaikutus
Ihminen on laumaeläin ja onnistunut vuorovaikutus on yksi ihmiselämän tärkeimmistä asioista. Yhdessäolo ja keskustelu ystävien tai perheen jäsenten kanssa tuo päiviimme sisältöä. Vuorovaikutus toisten kanssa tuo kokemuksen siitä, ettemme ole yksin vaan osa meille merkityksellisiä yhteisöjä. Ilmaistessamme itseämme ja tullessamme ymmärretyksi voimme hyvin ja saamme voimavaroja elämäämme.
Iso osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu sanattomasti. Erityisesti tunnetilat välittyvät muun muassa äänensävyjen, eleiden, ilmeiden ja kehon asentojen kautta. Vuorovaikutustilanteissa tärkeää on aito läsnäolo ja yhteisten asioiden jakaminen. Empatia ja läsnäolo muodostavat myönteisen vuorovaikutuksen perustan.
Vuorovaikutuksessa toisten kanssa tärkeää on ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen. Puhuminen on ihmisille tyypillisin vuorovaikutuksen muoto. Puhumiseen käytämme kieltä. Kieli on paitsi kerronnan myös ajattelun ja mieleen painamisen väline. Kielen avulla voi muistella menneitä ja suunnitella tulevaa, käsitellä tunteita, kysyä ja vastata, pyytää ja vaatia, myöntää, kieltää ja vastustaa, kertoa ja kuvitella, valehdella tai hassutella.
2. Muistisairaus muuttaa vuorovaikutusta
Muistisairaus vaikuttaa ihmisen vuorovaikutukseen monin tavoin. Vuorovaikutukseen liittyvät vaikeudet ovat hyvin yksilöllisiä. Myös eri muistisairauksien vaikutukset vaihtelevat. Vuorovaikutus vaikeutuu, jos toinen osapuoli ei kykene ilmaisemaan itseään tai pysty vastaanottamaan toisen viestejä. Tällöin keskustelukumppani joutuu ottamaan suuremman vastuun vuorovaikutuksen onnistumisesta. Muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeus ja osallisuus toteutuvat vain, jos hänellä on mahdollisuus kommunikoida ja osallistua häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Muistisairaat ihmiset ovat usein riippuvaisia toisten ihmisten taidoista tukea heidän vuorovaikutustaan.
Lievässä muistisairauden vaiheessa ihminen puhuu usein ymmärrettävästi ja sujuvasti. Hän käyttää ilmaisukeinojaan monipuolisesti ja pystyy osallistumaan keskusteluun aloitteellisesti. Keskustelu voi olla tavallista hitaampaa, koska jonkun tietyn sanan tai tapahtuman muistaminen on vaikeutunut. Keskustelun punainen lanka saattaa katketa herkästi, kun ihminen ei enää muista, mitä on jo sanonut ja mitä pitikään seuraavaksi sanoa. Keskustelun aihe saattaa myös yllättäen muuttua, kun mieleen tulee jokin uusi asia, josta hän innostuu kertomaan. Tärkeää on jatkaa elämää entiseen tapaan, säilyttää harrastukset ja sosiaalinen elämä mahdollisimman ennallaan, niin pitkään kuin mahdollista. Läheinen voi tukea sairastunutta tuomalla arkeen yhteisiä onnistumisen kokemuksia ja iloa.
Muistisairauden edetessä oma-aloitteinen puheen tuotto vähenee ja sanojen löytäminen on yhä vaikeampaa. Vireystaso saattaa laskea ja se vaikuttaa sekä puheen määrään että laatuun. Puheeseen tulee tilanteeseen sopimattomia tai merkityksettömiä sanoja eikä muistisairas ihminen itse huomaa näitä. Muistisairas saattaa myös toistaa jotain samaa asiaa, kysymystä tai hokemaa. Myös puheen ymmärtäminen heikkenee vähitellen. Varsinkin uusien asioiden ymmärtäminen on vaikeaa. Päivittäin toistuviin tuttuihin tilanteisiin liittyvät sanalliset viestit on helpompi ymmärtää. Arjen toiminnat tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiseen yhdessä tekemiseen. Ääneen lukeminen ja luetusta keskustelu sekä muistelu eri muodoissaan tukevat vuorovaikutusta. Tutut laulut, riimit ja lorut palautuvat mieleen yhdessä tehden. Oleellista on tehdä niitä asioita, jotka ovat mieluisia ja onnistuvat.
Sairauden edetessä sanallinen vuorovaikutus vähenee entisestään ja puhe hiipuu vähitellen kokonaan. Ilmaisu ei kuitenkaan lopu sanojen katoamisen myötä. Ihmisellä on paljon keinoja, joiden avulla hän ilmaisee mielipiteitään, tarpeitaan ja tunnetilojaan. Hän katsoo silmiin, ottaa kädestä kiinni, nauraa, hyräilee ja laulaa. Hän itkee, elehtii, ilmehtii, heiluttaa käsiään ja kolisuttaa tuolia. Läheisen tehtävänä on pyrkiä ymmärtämään näitä viestejä ja vastaamaan parhaan taitonsa mukaan. Muistisairas ihminen on tunneherkkä. Kun hän ei enää ymmärrä puhetta, hän tukeutuu entistä enemmän havainnoimaan sanatonta viestintää. Ilmeet, eleet, äänensävyt ja äänenpainot kertovat hänelle onko hänen seuransa haluttua ja millaisella tuulella toiset ovat.
3. Aineksia myönteiseen vuorovaikutukseen Muistipuistosta
Muistipuistossa myönteistä vuorovaikutusta voi edistää yhteisen tekemisen äärellä.
Musiikki, valokuvat ja visailut virittävät muistoja ja antavat aiheita keskustelulle.
Tästä muistelemaan ja musisoimaan yhdessä ›
Aivotreenejä voi ratkoa myös yhdessä. Yhdessä osaamme enemmän.
Yhdessä valmistettu ruoka myös maistuu paremmalta.
Helppoja ja terveellisä ruokareseptejä ›
4. Lähteitä
Burakoff, K. & Haapala,P. 2013. Kohdaten. Opas vuorovaikutukseen muistisairaan kanssa. Tietotekniikka ja kommunikaatiokeskus Tikoteekki. Haettu 10.8.2018 osoitteesta https://www.kehitysvammaliitto.fi/tikoteekki/wp-content/uploads/sites/2/2018/08/Kohdaten-NETTI.pdf ›
Leskelä,L. & Lindholm, C. 2011. Näkökulmia kielellisesti epäsymmetriseen vuorovaikutukseen. Teoksessa Haavoittuva keskustelu. Keskusteluanalyyttisia tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Leskelä,L. & Lindholm, C. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.
Mäkisalo-Ropponen, M (2011) Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Hämeenlinna: Karisto.
Pohjavirta, H. (toim.) 2012. Onko tänään eilen : TunteVa-opas muistisairaita hoitaville. Tampere: Tampereen kaupunkilähetys.
Stenberg, M. 2015. Muistelu vuorovaikutusmenetelmänä. Helsinki: Ikäinstituutti. Haettu 10.8.2018 osoitteesta https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2016/08/muistelu-vuorovaikutusmenetelm%C3%A4n%C3%A4.pdf ›
Validatio Training Institute. 2016. Springfield. Haettu 10.8.2018 osoitteesta https://vfvalidation.org/what-is-validation/ ›
https://www.vahvike.fi/› Haettu 10.8.2018
Vuoti,K., Burakoff, K. & Martikainen, K. 2010. Jokainen hetki on mahdollisuus: Tutkimus OIVA-hankkeen yhteisöllisen työskentelytavan vaikutuksista. Helsinki: Kehitysvammaliitto