Yksinäisyys koskettaa lähes meitä kaikkia joskus −ja kevenee pienin askelin

Yksinäisyys on kokemus, ei pysyvä ominaisuus. Se on tavallista, inhimillistä ja usein vaiheittaista. Sen voi tuntea aaltoina, muutosten keskellä tai elämän hiljaisina hetkinä. Yksinäisyyden tunteen voi kohdata ja sitä voi lievittää. Pienet, lempeät teot ja uudet tavat olla yhteydessä itseen, ympäristöön ja muihin voivat vähitellen keventää oloa. Tämä artikkeli tarjoaa tutkimukseen pohjautuvaa ymmärrystä ja konkreettisia keinoja kulkea kohti kevyempää arkea.

Yksinäisyys on melko yleistä ja siitä on tärkeä puhua

Yksinäisyys on paljon yleisempää kuin ajatellaan. Lähes jokainen meistä kokee sitä jossain elämänvaiheessa, joskus pidempään, joskus aaltoina. Se voi kytkeytyä elämän muutostilanteisiin kuten läheisen menetykseen, eroon, muuttoon uudelle asuinalueelle, eläköitymiseen, toimintakyvyn tai talouden haasteisiin… Muutostilanteet voivat vaikeuttaa totuttujen ja merkityksellisten roolien toteutumista ja haastaa rakentamaan uusia.

On tärkeää sanoa ääneen, että lähes kaikki meistä kokevat yksinäisyyttä jossakin kohtaa elämässään. Ja koska yksinäisyys on niin tavallista, siitä kannattaa puhua. Puhuminen avaa ikkunan myönteisille asioille, tuo kokemukselle sanoja ja synnyttää tilaa yhteiselle ymmärrykselle. Usein jo keskustelu itsessään luo väylän keinoihin, joilla yksinäisyyttä voi lievittää ja jotka auttavat rakentamaan jälleen yhteyksiä toisiin.

Jos puhekaveria ei ole juuri nyt, se ei tarkoita sitä, että olisit yksin kokemuksesi kanssa. Aina ei tarvitse aloittaa puhumalla toiselle ihmiselle. Omaa oloa voi jäsentää myös kirjoittamalla, liikkumalla tai pysähtymällä lempeästi omien ajatusten äärelle. Lisäksi monia matalan kynnyksen palveluja, ryhmiä ja puhelinlinjoja on olemassa juuri sitä varten, että omia kokemuksiaan voi jakaa muiden kanssa. Niihin voi ottaa yhteyttä ilman ajanvarausta ja omassa tahdissa.

Yksinäisyyttä voi lievittää monin eri tavoin

Vaikka yksinäisyys voi tuntua hankalalta asialta, kokemus ei ole pysyvä eikä määrittele koko elämää. Sitä voi lievittää pienillä teoilla, lempeillä ajatuksilla ja etsimällä uudelleen yhteyttä itseensä, ympäristöönsä ja muihin ihmisiin.
Katso videoilta vinkit sosiaalisen aktiivisuuden lisäämiseen (FINGER abc) ›

On myös syytä muistaa, että yksinäisyys ei suinkaan ole vain henkilön itsensä ratkottava tai kannettava asia. Se on ilmiö, joka kietoutuu yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja mahdollisuuksiin kohdata toisia. Siksi on tärkeää, että yhteiskunta tunnistaa yksinäisyyden laajuuden ja sen, että monet tarvitsevat siihen tukea. Onneksi erilaisia tahoja on paljon: järjestöjä, vapaaehtoistoimintaa, kohtaamispaikkoja, palveluita ja ammattilaisia, jotka tarjoavat keskusteluapua, toimintaa ja yhteisiä hetkiä. Ne ovat keinoja löytää uusia yhteyksiä ja vahvistaa omia voimavaroja.
Tutustu Järjestöjen yksinäisyysverkoston tarjoamiin ratkaisuihin›

Riittää, että ottaa ensimmäisen pienen askeleen jo tänään ja ehkä toisen huomenna. Jokainen teko itseä kohtaan on askel kohti kevyempää oloa: yksi myötätuntoinen ajatus, lyhyt hetki ulkona, mukava ääni radiossa tai pieni ystävällinen ele – itselle tai toiselle.

Kokemuksen kohtaaminen ja käsittely

• Puhu yksinäisyydestä ääneen. Kirjoita paperille, kerro toiselle ihmiselle tai lemmikille, nosta esille ryhmässä.
• Hengitä ja nimeä yksinäisyyden aiheuttama tunne: Anna tunteelle nimi, sano se itsellesi ääneen ja huomaat, että se kevenee. Muista, että mikään tunne ei ole pysyvä. – Tunteet tulevat ja menevät.
• Kysy itseltäsi, mikä auttaisi: Mitä kaipaan juuri nyt? Mikä teko helpottaisi oloani? Mistä huomaan, että olen osa tätä maailmaa?
• Hemmottele itseäsi: Olet sen arvoinen! Tee itselle pieni hyvää oloa tuottava rituaali joka päivälle; teehetki, musiikkihetki, lyhyt kiitollisuushetki ensimmäisenä aamulla tai viimeisenä illalla…
• Kirjoita ajatuksia ylös: Kirjoittaminen selkeyttää mieltä ja voi antaa kokemuksen jakamisesta ja kuulluksi tulemisesta.
• Normalisoi kokemus: Yksinäisyys on melko yleistä. Lähes jokainen ihminen kokee sitä elämänsä aikana. Se ei kerro epäonnistumisesta, vaan inhimillisyydestä.

Mielekkyyden ja rauhoittumisen lisääminen

• Kuuntele ääntä, joka tuntuu seuralta: Äänikirjat, podcastit, mielimusiikki ja radio voivat tuntua seuralta ja rauhoittaa mieltä. Ne tuovat lempeää läsnäolon tuntua kotiin.
• Uppoudu tarinaan: Tarina voi toimia kuin seura. Lämminhenkinen romaani, luontodokumentti, vanha suosikkielokuva tai -sarja voivat kohentaa mieltä.
• Luo itsellesi rauhan tyyssija kotiisi: Kodin rauhoittaminen lämpimillä valoilla, kauniilla tekstiileillä, valokuvilla ja tärkeillä esineillä voi vähentää yksinäisyyden kokemusta.
• Katso eläimiä ja luontoa – livenä, kuvina tai videolta: Luonto ja eläimet tuovat lohtua. Myös pelkkä niiden seuraaminen ikkunasta tai livekamerasta voi helpottaa oloa.
• Liiku hetki: Lyhytkin liikkuminen (5-10 minuuttia) voi keventää mieltä, lievittää jännittyneisyyttä ja rauhoittaa hermostoa.
  – Liike purkaa mielen kuormaa.
• Tee jotain mukavaa käsilläsi: Käsillä tekeminen ankkuroi hetkeen; nikkarointi, askartelu, neulominen, leipominen, maalaaminen, valokuvaus…

Yhteyden lisääminen

• Vaihda yksi katse tai tervehdys: Pienet kontaktit arjessa kuten lyhyt katse tai tervehdys muistuttaa kuulumisesta maailmaan. Pienet eleet muita kohtaan eivät sido mihinkään, mutta keventävät oloa ja kohentavat mielialaa.
• Tee tikusta asiaa. Jos mikä tahansa tilanne tai arkinen hetki antaa mahdollisuuden kysymiseen, keskusteluun tai yhdessä ihmettelyyn, tee aloite.
• Tee yksi pieni teko muille: Merkitykselliset pienet teot muille kuten kortin kirjoittaminen, villasukkien lahjoittaminen tai kannustavan lapun jättäminen, vahvistavat merkityksellisyyden kokemusta.
• Hakeudu muiden seuraan/ota vastaan tarjottu seuralainen: Hakeudu mielekkääseen ryhmä- tai kerhotoimintaan. Jos liikkuminen on hankalaa, vapaaehtoinen, kulttuurikaveri tai vaikka seurakunnan ystäväpalvelu voi tulla kylään.
• Pidä yllä ainakin yhtä luotettavaa ihmissuhdetta: Yksikin turvallinen henkilö voi riittää. Ystävyyssuhteiden vaaliminen on tärkeää. – Joku voi odottaa yhteydenottoasi.
• Osoita kiitollisuutta: Kiitä matalalla kynnyksellä aina, kun siihen on vähänkin aihetta! – Saatte molemmat hyvän mielen.

Tästä kooste yksinäisyyden lievittämisen keinoista (pdf)› 

Yksinäisyyden karkotusta Muistipuistossa

Sopivia haasteita ja tietoa

Meille tekee hyvää, kun voimme uppoutua sopiviin haasteisiin ja saamme onnistumisen ja oppimisen kokemuksia. Sopivia haasteita voi hakea esimerkiksi Muistipuiston aivotreeneistä>, jossa haastetason voi itse valita. Muistipuisto sisältää myös käytännönläheistä tietoa. Esimerkiksi siitä, miten luonto, sosiaalisuus ja muisti kietoutuvat toisiinsa Tutustu Unohtumaton luonto- artikkeliin›

Myönteisiä muisteluhetkiä

Elämän varrella opittujen ja koettujen asioiden muistelu on oivallinen keino myönteisten muistelukokemusten synnyttämiseen, millä on yhteyksiä myös yksinäisyyden lievittymiseen. Vanhat valokuvat tai musiikki voivat tuoda mieleen tärkeitä hetkiä elämänkulun eri vaiheista. Muistoista voi ammentaa kiitollisuuden tai ylpeyden aiheita sekä lohtua tähän päivään. Ne voivat myös nostaa esiin vahvuuksiamme sekä selviytymisen ja sopeutumisen kykyjämme ”Siitäkin selvittiin”.

Kun yhdessä muistellessa oman elämänkulun kokemukset tulevat yhteisesti jaetuiksi, muodostuu siitä parhaimmillaan kollektiivinen kansakuntamme kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin sitoutuva kudelma.

Muistipuisto tarjoaa paljon aiheita muisteluhetkiin›. Lorut, laulut, valokuvat sekä erilaiset visailut virkistävät sekä tuovat hyvää mieltä  Niihin voi uppoutua yksin tai yhdessä.

Kiitollisuuden osoittamista ja hyviä tekoja

Kiitollisuuskirje tai -kortti
Jokaisen elämänpolulle on osunut henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet elämäämme hyvin teoin, läsnäololla tai toivoa luomalla, mutta tietävätkö he sen? Kiitollisuuskirjeen kirjoittaminen› on kiitollisuuden osoittamista toiselle ihmiselle. Se vähentää yksinäisyyden kokemusta ja syventää ihmissuhdetta.
Ketä sinä voisit kiittää?

Hyvien tekojen tekeminen
Hyvät teot› voivat olla pieniä arkisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä sekä teon tekijästä että sen vastaanottajasta. Ne ovat vilpittömiä, hyvällä tahdolla tehtyjä, eivätkä sisällä vastavuoroisuuden vaadetta.
Hyvät teot voivat olla nimettömiä, jolloin teon vastaanottaja ei tiedä kuka ne on tehnyt. Ne voivat olla myös kohdennettuja, jolloin hyvän teon kohde tietää teon tekijän. Molemmat tavat edistävät arjen myönteisyyttä ja hyvinvointia niin teon vastaanottajassa kuin tekijässäkin.